Pakastimesta löytyi vielä poronvasan lihoja, joten oli aika testata, miten tapahtuu kamadossa poronvasan lihojen grillaus, savustus ja kuivaus. Tunnustettakoon jo tässä vaiheessa, että tuo kuivaus tuli testattua kyllä ihan vahingossa. Todella helppoa sekin!
Samoilla lämpimillä päätin testata myskikurpitsan hiillostamista ja valkosipulin savustamista. Jutun lopusta löytyy reseptit melkein kaiken kanssa sopivaan rakuunamajoneesiin ja juuresten seuraksi sopivaan valkosipulidippiin.
Poronvasan paistia, ulkofilettä, ribsejä…
Otin pakastimesta sulamaan ribsit, paistinpalat, ulkofileen, pyöröpaistin ja sisäpaistin. Tuossa lihavalikoimassa oli kyllä haastetta, sillä paistit ja ulkofileet vaativat lännen nopeinta grillaajaa ja ribsien valmistaminen grillissä taasen oli iso kysymysmerkki.
Testattavana olisi siis kaikki valmistusvaihtoehdot: poronvasan lihojen grillaus, savustus ja kuivaus. Poronvasan lihan makua ei kannata mielestäni peittää rubeilla, maustekastikkeilla tms., joten pelkkä suola ja pippuri sai riittää.
Poistin kalvot muista lihoista kuin ribsistä, koska kalvojen poistaminen niistä oli haasteellista. Ribsit olivat todella ohuita ja vähärasvaisia, joten aloin myös ihmetellä, miten ihmeessä näistä saa suussasulavia? Perinteinen 3-2-1-metodi ei voi toimia. Päätin joka tapauksessa aloittaa niiden savustamisella.
Poronvasan lihojen grillaus, savustus ja kuivaus alkakoon
Kamadon asettaminen savustuslämpöön onnistuu jo rutiinilla ja ensimmäisen savustuksen ongelmat lämpötilan heilumisessa (https://koekeittiossa.fi/?p=238) ovat enää muisto alun haparoinnista. Eihän tuo lämpötilan saavuttaminen ja pitäminen ole ollenkaan vaikeaa.
Laitoin ribsien lisäksi muutaman Rosamundan, maa-artisokan ja valkosipulia kolmella tavalla (kokonaisena, hattu avattuna ja hattu auki ruokaöljylorauksella sisälle) omenasavuun 110 asteeseen noin 1,5 tunniksi.
Valkosipulisavustuksen testauksen tulos jäi lopulta vähän hataralle pohjalle. En juuri huomannut eroa eri kypsennystavoissa, mutta ehkä öljytystä sipulista tuli vähän kypsempi ja mehukkaampi.
Huomaathan kuvassa hiillostetun myskikurpitsan? Eikö ole hienon keltainen!
Savustuksen jälkeen ribsit näyttivät jo aika kuivilta, joten päätin lisätä muutaman voipalan lisäksi myös pienen marinadin (3 rkl mustaherukkahyytelöä, 5 rkl tummaa olutta ja 1 tl suolaa) laitettavaksi lihan kanssa folioon. Sitten laitoin foliopaketin takaisin kamadoon kasvisten seuraksi ja lämmön 140 asteeseen. Poistin kasvikset noin puolen tunnin päästä ja ribsit noin tunnin päästä. Valitettavasti foliopaketissa oli ollut reikä ja nesteet olivat valuneet lämmönjakajan päälle isoksi mustaksi kököksi!
Lisäsin vähän hiiliä ja laitoin myskikurpitsan hiilien päälle. Samalla kun grillasin juureksia valurautaparilalla (halkaistuna, murskattuna ja juustoa päälle siroteltuna), pyörittelin kurpitsaa ritilän raosta kunnes se oli kauttaaltaan musta. Todella helppo valmistettava, tässä ei varmaan voi epäonnistua!
Lopuksi sitten lihat kuumana hehkuvaan grilliin. Nopeasti vain nätti väri molemmin puolin ja sitten folioon tasaantumaan.
Kurpitsa kypsyi vielä foliossa loppuajan.
Marinadi oli siis tippunut foliopaketista lämmönjakajalle ja paketista löytyi kuivat ribsit. Loppugrillaus hiilillä oli jokseenkin turhaa, peli oli selvästi jo menetetty. Kypsennysajat taisivat olla aivan liian pitkiä poronvasalle.
Muiden lihojen kypsyysasteet menivät onneksi kohdalleen ja kurpitsa osoittautui hyväksi uudeksi lisukkeeksi grilliruoalle.
Noloja tunnustuksia riittää
Sehän on jo selvää, että ribsit eivät onnistuneet, joten ei siitä sen enempää. Lisäksi lämmönjakajassa on nyt musta marinadimössökökkö, jonka toivottavasti saan poistettua kuumentaessani grilliä seuraavaa pizzakokeilua varten.
Kun minulla oli kirjaimellisesti monta rautaa tulessa yhtäaikaa, laskin yhden valurautaparilan grillistä grillimatolle paremman alustan puuttuessa. Matosta ei sitten jäänyt jäljelle muuta kuin reikä ja parilan alapohjassa on nyt sulanutta mattoa, mitä voi olla mahdoton saada irti ilman merkittäviä hajuhaittoja naapurustossa. Ei kai sitten muuta kuin taas grillitarvikekauppaan ostoksille…
Vihannekset vaativat oman aikansa ja aloin turhaan kiirehtiä lihojen grillaamisen kanssa. Maa-artisokat ja perunat eivät ehtineet kypsyä riittävästi, joten niiden murskaus/litistys (smashed potatoes) ei onnistunut. Juustokaan ei ehtinyt sulaa kunnolla. Lännen nopein grillaaja pärjää lihojen mutta ei juureksien kanssa.
Koekeittiössä opittua
Edellisistä kappaleista voi vetää useita johtopäätöksiä. Ensi kerralla
– otan mukaan riittävästi pannunalusia,
– varmistan, että foliopaketti on tiivis,
– esikypsennän perunat ja maa-artisokat uunissa riittävän kypsiksi, jotta ne voi murskata kunnolla rautaparilalle,
– otan käyttöön kaasugrillin lisukkeille, kaikkea ei vain voi tehdä yhdellä pienehköllä grillillä ja
– laitan kasvikset kaasugrilliin kannen alle, jotta raastettu juusto ehtii sulaa kunnolla.
Resepti: Rakuunamajoneesi
1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl sinappia
1 tl sitruunamehua
vajaa puoli pakettia tuoreen rakuunan lehtiä
ripaus suolaa
Riko muna korkeaan kapeaan astiaan ja lisää päälle öljyt ja muut ainekset.
Sekoita ainekset sauvasekoittimella sekoitinta hitaasti ylös nostaen kunnes majoneesi on valmis.
Resepti: Valkosipulidippi
En ehkä tarjoaisi valkosipulia poron kanssa, mutta kokonaisia valkosipuleita oli helppo laittaa kamadoon kypsymään/savustumaan muiden ainesten joukkoon. Näin saat samalla vaivalla niistä herkullisen valkosipulidipin:
2 kookasta kypsennettyä valkosipulia
0,5 dl rypsiöljyä
1 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
suolaa
Avaa valkosipulin hattu (jos se ei jo ollut auki) ja purista valkosipulien kynnet ulos. Hienonna kynnet tehosekoittimella ja sekoita öljy, kermaviili ja suola joukkoon.
Kokonaiset valkosipulit voi kypsentää myös uunissa 200 asteessa noin 30 – 40 minuuttia.